joulun viimeiset lahjat

Siskollani on kaksi tyttöä ja yksi poika ja tytöille keksein jo marraskuussa, että millä heitä lahjoisin. Jostain syystä tyttöjen vaatteet näyttävät aina kivemmilta, liekö syynä se, että Poikaselle tulee ommeltua poikien vaatteita.

Farkkufrillahame koossa 122 cm. Jälleen kerran itse valmistama puuvillakanttinauha. Tosin vaikka ompelin rypytyslangat pätkissä koko kappaleen pituuden sijaan, ne katkesivat vedettäessä. En oikeastaan ymmärrä, että kuinka rypytys perinteisellä rypytyslankoja vetämällä onnistuu paksussa materiaalissa, kuten farkku.

Liivimekko koossa 98/104 cm. Mekon pituus 104 cm, leveyden kavensin 98 cm ja silti on makuuni turhan leveä.

Kapenevat velourhousut pitkillä lahkeensuuresoreilla koossa 116 cm. En ole vielä vakuuttunut siitä, että nämä olisivat poikien housut, vaikka tällä mallilla on sekä kaavalehdissä että kaupoissa tarjolla vaatetta pojille.

ja kun kaikki ei sujukaan

Kolmannella ystävälläni on kaksi tyttöä, joista vanhempi prinsessavaiheessa: äitinsä tuskailee, kun päälle kelpaa vain mekot ja sukkahousut ja värinä liila tai vaaleanpunainen.

Perheen pikkusisko on noin 1,5 vuotta ja hänelle samanlainen paita kuin toisenkin kaverini tyttärelle.

Paidan kaveriksi suunnittelin joustofroteehaalarihousuja. Kankaita levitellessä totesin, ettei joustofroteen määrä riitä haalarihousujen korkeuteen, maksimissaan paitaan. Leikkelin housujen palat ruskeasta collegesta. Homma sujui, onnistuin jopa saamaan vetoketjun millilleen. Tosin jouduin pariin kertaan ratkomaan ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen.

Mallissa kädentiet ja pääntie on huoliteltu resorikaitaleella. Jostain syystä kaitalehuolittelu ei sujunut; neulasin, ompelin, purin, neulasin, ompelin, purin, neulasin, ompelin, purin, ompelin, purin, ompelin, purin, purin. Lopulta luovutin ja purin täydellisesti istuvan vetoketjun alaosan irti, leikkasin silmämääräisesti housut vyötäröltä poikki, ompelin resorin renkaaksi ja vyötärölle.

Resori on niin korkea, että taittuu nätisti vyötärölle kaksinkerroin.

Housut ja paita kummatkin koossa 98 cm.

Isosiskolle leikkelin puuvillakankaista prinsessamekon.

Vuori aniliinin punainen ja päällinen vaalean violetti. Mekko koossa 116 cm.

Ruusukoristeita ompelin mekkoon tänään iltapäivällä kilpaa kellon kanssa, jotta sain paketin postiin ennen kello viittä.

lisää tonttujuttuja

Toisen ystäväni tytär täytti syksyllä vuoden. Tyttöjen lahjoissa parasta on, että saa ommella mekkoja  ja hameita. Toki tässä kohtaa pitää vielä ottaa huomioon, ettei saaja ole kovin iso prinsessa.

Tätä kangasta pyörittelin aikani kangaslaarin vieressä, että onko liian pyjamakangasta vai ei. Myös leikkuuvaiheessa mätsäsin yksiväristä kaveriksi hioiksi, mutta lopulta päädyin leikkaamaan kaikki kappaleet samasta. Ihan tyttömäinen lopputulos pinkkien resorien kanssa.

Kaveriksi piti tulla velourhame. Olin ostanut napitkin, mutta levitettyäni ruskean velourin pöydälle, totesin, ettei siitä mitenkään saa helmakappaleita. Kaivoin ruskeaa collegea ja tykkään lopputuloksesta melkeinpä enemmän kuin tästä aiemmin tekemästäni velour versiosta.

Paitoja olen niin paljon tehnyt, että menee jo puoliunessa, mutta liivimekkoon olen myös tosi tyytyväinen, homma sujui eikä ratkojaa tarvinnut käyttää.

Paita koossa 98 cm (mitä mietin, että olisiko pitänyt kuitenkin olla pienempää kokoa), liivihame koossa 92 cm.

tontun apupajan tuotoksia

Tänäkin vuonna suunnittelin tekeväni joululahjoja lähipiirille, erityisesti lapsisaajille. Koska suurin osa lahjoista kulkee postilla vastaanottajille, halusin pakettien olevan litteitä.

Eräällä ystävälläni on kaksi poikaa ja heille päätin kutoa villasukat.

Punnitsin keittiövaakalla lankavarastojani ja kerin vihreästä ja ruskeasta kaksi samanpainoista kerää. Näin kummastakin sukasta tuli identtiset, sillä olen yhdet sukat neulonut kaksi sukkaa kerralla pyöröpuikolla -menetelmällä ja se vaatii ylimääräistä akrobatiaa, mikäli työssä pitää kuljettaa useita erivärisiä lankoja. Nämä sukat menevät perheen isoveljelle, arviolta kokoa 31-32.

Pikkuveljelle jämälangoista raitasukat kolmella värillä. Nämä kokoa 26-27.

Isäinpäivälahjaksi neulomaani kauluriin ostin mallissa sanotun lankamäärän, mutta melkein kaksi kerää jäi yli. Alpakkalangan pehmeys houkutteli kämmekkäiden tekemiseen ja metsästinkin marraskuussa sopivia helmiä.

Kummassakin kämmekkäässä kämmenen puolella on helmirivit ja valepalmikkokuvio jatkuu koko kämmekkään ympäri. Näiden saaja on ystäväni. 

Tykkäsin valepalmikkokuviosta ja muokkasin kuviota siten, että se sopi villasukkiin. 

Kuvissa villasukat ja kämmekkäät näyttävät samanvärisiltä, mutta todellisuudessa sukat on luonnonvalkoiset hieman beigeen taittuvat ja kämmekkäät selvästi vaalean harmaat. Sukat koossa 36. 

korttiaskartelu

Poikasen kanssa isänpäiväkorttia parroilla toteuttaen, pohdin jo, että voinko askarrella joulukortit itse yksin. Viime viikolla olin aamuvuorossa, joten olin Poikasen kanssa illat kotona ja kyselin muutamana iltana, josko tahtoisi askarrella. Ei innostunut.

Viikonloppuna tarjosin muutaman kerran askartelutekemistä. Ainakaan silloin kun vanhemmat päättivät, että nyt on piirrettyjä katsottu tarpeeksi ja on aika tehdä muuta, ei askarteluehdotukseni saanut kannatusta. Lopulta levitin tarpeet keittiön pöydälle, mainostin mitä olen tekemässä ja silti ainut utelias askarteluassistentti oli kissa.

Mies tunnusti, ettei ole koskaan tykännyt askartelusta ja muistaa päiväkotiajan, jolloin inhosi askartelutuokioita. Että ehkä se on perinnöllistä?

Lopputulos on tosi yksinkertainen, sillä suunnitteluvaiheessa kuvittelin, että kun paperit ja tarrat ja liimat on levitettynä pöydällä, Poikanen kirmaa innoissaan avustamaan.

Ehkä itsellenikin yllättävintä tässä on se, että kortit ovat jo postissa. Viime vuonna hain joulumerkit edellisenä päivänä ja monesti olen askarrellut kortteja vielä viimeisenä yönä, jolloin kortit on voinut lähettää halvemmalla postimaksulla. Itse asiassa en muista, koska olisin saanut kortit postiin päiviä ennen deadlinea.

juhla ilman juhla-asua

Poikasen päiväkodissa juhlittiin tänään itsenäisyyspäiväjuhlaa. Tästä tuli info jo parisen viikkoa sitten ja toivottiin lapsille juhlavampaa asua.

Jälleen olen parhaimmillani paineen alla ja tämän viikon tiistaina leikkelin juhlaa varten trikoosta kauluspaidan ajatuksella, että on juhlapaidan näköinen, mutta ominaisuuksiltaan päällä vastaa peruspaitaa.

Monsteriautokankaan ostin joku aika sitten, ajatuksella että leikkelen siitä joskus Poikaselle paidan, raitatrikoo ja napit myös kaapin kätköistä. Paidan koko 116 cm, sillä parisen vuotta sitten askartelin näitä sekä Poikaselle että lahjaksi ja muistelin, että kaavan koot olivat melko pieniä.

Tähän testasin huollosta saamaani saumuri-peitetikkikonetta ja kone on ihana. Hän tekee siistiä tikkiä, joka kestää katseenkin. Ensimmäisen kerran onnistuin ompelemaan kauluksen siten, ettei sisäpuolella niskassa ole mitään sauman peittävää nauhaa ja silti kauluksen alareuna on siisti sekä niskasta että paidan selkäpuolelta. Tämä tosin vaati yhden purkukerran, mutta ensimmäisessä versiossa ommel mutkitteli aivan miten sattui.

Paidan paria mietin eilen ajellessani töistä kotiin. Tytölle olisi helpompi tekaista mekko, joka on sekä juhlava, että mukava päällä. Päädyin kokeilemaan puuvillahousukaavaa harmaaseen puuvillakankaaseen, jonka olen tainnut ostaa alunperin köllöttelypeiton harmaita kulmapaloja varten ja käyttänyt pieniä paloja yhteen sun toiseen juttuun. Nyt jäljellä olevasta, alun perin metrin palasta, tuli juuri ja juuri nämä housut taskuineen. Tosin hivenen jouduin kikkailemaan asetellessa kaavoja kankaalle ja vyötärö tuli mallin kahden palan sijaan ommeltua kolmesta.

Nämäkin kokoa 116 cm, malli mielestäni tosi kiva, lahkeet kapeat, tosin niistä sai lyhentää lähes 10 senttiä. Vyötärölle tuli kuminauha, mikä Poikasen housuissa on ehdoton, sillä ei ehdi tai muista avata nappeja ja vetoketjuja housuista niitä riisuessa. En ole hetkeen joustamattomasta kankaasta ommellut vyötärökaitaletta, eikä siitä aivan täydellinen tullut. Tosin kaitaleen sisällä oleva kuminauha rypyttää vyötäröä mikä antaa pikkuvirheet anteeksi.

Kaapissa on siskolta saamani miesten puvun housut, jotka siskon mies oli rikkonut muutama vuosi sitten jossain juhlissa. Ehkäpä uskallan leikelle ne tällä kaavalla Poikaselle joulun juhlahousuiksi.

Mies vei tänään Poikasen päiväkotiin ja oli aamupäivällä unohtanut sekä itsenäisyysjuhlan että keittiön tuolille valmiiksi jättämäni asun.

jouluhattu

Poikasen päiväkodissa vietetään huomenna (tai tänään, jos ollaan tarkkoja vuorokaudesta) pikkujoulujuhlaa: lapset voivat viedä joulumusiikkia päiväkotiin, halutessaan pukeutua paremmin ja ottaa pientä naposteltavaa mukaan.

Ehdotin Poikaselle, että haluaisiko hän tonttulakin juhliin ja Poikasella oli kova huoli, että sellainen varmasti tehdään. Eilen illalla ehdotti, että voisin tehdä sen yöllä ja herättää hänet kun lakki olisi valmis. Aamupäivällä päiväkotiin mentäessä varmisti, että ehtisin sen ennen huomista varmasti tekemään.

Illalla töistä tullessani, kaivelin kankaita, sillä muistin, että punaisen resorin lisäksi, kaapista löytyy punaista puuvillakangasta. Kerroin Poikaselle, mitä aion ja hän oli heti vieressä tarkistamassa, että kaapista löytyy punaista kangasta, sillä hatun pitää olla punainen sekä varmistamassa, että osaan leikata hatusta oikean muotoisen (oli jo etsimässä kirjaa, jossa olisi kuva tonttulakista).

Kun kysyin, että pistetäänkö hatun päähän jokin koriste, peläten, että keksii toivoa kelloa, joita meillä varmasti on, muttei ihan tarkkaa käsitystä, että mitä olen ajatellut, kun ne olen johonkin jemmannut. Poikanen vaati päähän valkoisen pallon ja hyväksyi valkoisen karvakankaan pallomateriaaliksi.

Poikanen istui vieressä katsomassa ja kyselemässä kun ompelin hatun ja pallon. Jouluhattu todettiin sopivaksi ja nukkumaan mentiin sen kanssa.