tähtikalsareita

Kalsaritestaus jatkuu. Nämä edelleen samalla kaavalla kuin edellisen postauksen testikalsarit.

Turkoosia tähtikangasta oli jäljellä juuri alushousujen verran, mutta taitavasti leikkelin takakappaleen väärin, joten takapuoli näissä on yksivärinen turkoosi. Lahkeensuissa joustokanttinauha ja vyötäröllä taitteen sisällä kuminauha.

Violeteissa lahkeensuissa koristekuminauha ja vyötäröllä joustokanttinauhaa. Olen joustokanttinauhan aikanaan ostanut kestovaippaompeluja varten, mutten koskaan onnistunut ompelemaan sitä nätisti. Näihin se suostui asettumaan haluamallani tavalla: tosin onhan näissä lahkeensuu isompi kuin Poikasen vaipoissa aikanaan oli.

testikalsarit

Pitkään on tehnyt mieli koettaa ommella itsellenekin alushousuja. Ensimmäiseen versioon kaivelin turkoosin värisiä kangaspaloja, koska muistelin, että minulla olisi turkoosia koristekuminauhaa.

Muistelin sitten väärin tai ainakin kaivaukseni ompeluaarteisiin tuotti tulokseksi vain valkoista koristekuminauhaa. No, joka tapauksessa nämä olivat testiversiot, joten kestettäköön sekin, etteivät visuaalisesti ole kovin kauniit.

Malli apinoitu kaupan tekeleistä, tosin kun esikuvaansa vertaa niin eipä tiedä olevansa samiksia. Eikä edes niin söpöt, mitä Poikasen kalsareista tulee.

taikaviitta numero 2

Ensimmäinen taikaviitta on ollut kovassa käytössä, joten siksakilla huolitellut kädentiet ovat repeilleet. Olen jo hetken aikaa suunnitellut tekeväni uuden ja tänään aamupäivällä etsin sopivat kankaat. Samalla etsintämatkalla törmäsin myös kankaisiin, joita en tiennyt (muistanut) omistavanikaan.

Valitsin pohjakankaaksi punaisen lakanakankaan (koska sitä oli tarpeeksi iso pala) ja esittelin Poikaselle muut puuvillaiset lakanakankaat, joista leikkelen reunojen huolitteluun nauhaa. Poikanen valitsi valkoisen.

Tällä kertaa kanttasin myös käsien aukot. Kankaita leikatessa Poikanen kävi hakemassa turkoosia velouria ja kertoi haluavansa siitä viittaan verkon.

Päädyin leikkelemään velourista hämähäkin jalat ja kropan ja ennen applikointia ompelin hämähäkin verkon viittaan siksakkaamalla kaksinkertaista villalankaa verkkokuvion muotoon.

Itse olisin halunnut hämähäkille vielä silmät ja suun, mutta Poikanen oli sitä mieltä, että hähämäkki on näin hyvä.

erilainen prinsessasetti

Vuosi aloitetaan synttäreitä juhlimalla, tällä kertaa sankarina 3-vuotias tyttö. Sankarin äiti kertoi vinkin, että vaatekaapissa olisi tilaa uusille sopivan kokoisille legginseille. Tokihan jotain prinsessahörhöäkin piti päästä ompelemaan, joten valitsin peruspaidan rypyteillä hioilla.

Mutta mitäs tapahtuu siinä kohtaa, kun kaapista löytyy kahta tytölle sopivaa trikoota, tätä yksiväristä lilaa sekä jo aiemminkin nähtyä norsukuvioista? Halusin tämän paidan tehdä yksivärisestä, jotta muut yksityiskohdat tulisivat paremmin esille ja samasta tehdyt legginsit olisi ollut tosi tylsä.

Legginsit leikkelin norsukankaasta. Nähtäväksi jää, käytetäänkö näitä vain pitkinä kalsareina, sen verran erikoisen näköiset. Ennen joulua tätä kangasta hypistellessä kangaskaupassa arvoin, että onko oikeesti kivaa vai ei, nyt olen tähän jotenkin tosi ihastunut ja pyjamafiilis on hävinnyt kokonaan. Ehkä joku voi ajatella, että on se hyvä, ettei itselläni ole tyttöä, koska pukisin sen tosi outoihin asuihin... Itse juoksentelen ulkona legginseissa, mutta ainakin vielä ne on pysyneet yksivärisinä, vaikka muutakin väriä on päälle vedetty kuin pelkkää mustaa.

Paita kavennettu 104 cm, legginsit myös 104 cm. Silmääni paita näyttää kovin lyhyeltä, mutta ehkä se johtuu siitä, että hiat ovat reilusti ylipitkät rypytyksen takia.

Uusi muruseni ei taas suostunut yhteistyöhön. Toinen siepparilanka jäi jumiin, jolloin ommel veti rypylle ja lanka katkesi. Tapahtuman jälkeen alkoi jälleen hyppytikki eikä neulojen vaihtokaan auttanut asiaan. Kunhan normaali arki alkaa, kipitän koneen kanssa jälleen myyjäliikkeeseen. Viime yönä luovutettuani taistelun olin jo valmis menemään liikkeeseen sillä asenteella, että saumuri menee vaihtoon. Ehkä kuitenkin annan koneelle vielä yhden mahdollisuuden. Mikäli vika uusi puolentoista kuukauden jälkeen edellisestä huollosta, uskon sen uusivan samalla aikavälillä kolmannenkin kerran.

yks ja kolme vee synttärit

Päivällistä laittaessa Mies totesi eilen by the way -juttuna, että meidät on kutsuttu Poikasen kummisedän lasten synttäreille tänään. Jaahas jaahas.

Päivällisen jälkeen selasin kaavakansiotani, jonka ennen joulua järjestin siten, että sieltä helposti löytää halutussa koossa kaavat. Yllätyin jälleen itsekin, mitä kaikkea varastoista löytyy, sillä olin jo varautunut siihen, että aamulla pitää pikapikaa käydä hakemassa nappeja, vetoketjuja tai resoria lähikangaskaupasta. Tosin muiden materiaalien salliessa, valitisin sellaiset mallit, joihin ei nappeja tai vetoketjuja tarvittu.

Lopusta ohuesta joustofarkusta hame resorivyötäröllä. Tekisi mieli kokeilla tällä tekniikalla itsellenikin hametta joustamattomasta materiaalista. Tosin suurennettuna 200 kertaiseksi ei ehkä vastaisi mielikuvaani.

Tällä mallilla olen tehnyt poikien paitoja, mutta tyttöjen värisenä toimii yhtälailla.

3-vuotias saaja on ikäistään pienikokoisempi: hame koossa 98 cm ja paita kavennettu 104 cm. Sankarin nähdessäni silmämääräisesti arvioin, että saattaa hetken setti olla kaapissa odottamassa, että käyttäjä kasvaa sopivan kokoiseksi.

Tiikeritrikoo on pitkään maannut kaapissa, saattaa olla, että tämä on yksi niistä kankaista, jotka on nähnyt parit muutotkin... Suurin syy kankaan käyttämättä jäämiselle lienee oudon vihreä pohjaväri.

Tiikeritrikooseen mätsääviä resoreita löytyi kaapista keltaisena tai mustana. Päädyin laittamaan housuihin mustat resorit, mikä luonnossa toimi mielestäni vielä paremmin mitä kuvassa.

Sekä paita että housut koossa 92 cm.

Pääsin ompelemaan vasta yhdeltätoista illalla, kun Poikanen nukahti yöunilleen. Puoli neljältä sain urakan silitystä vaille valmiiksi. Aamukahvia join sitten vasta puoli yksitoista aamupäivällä, mutta tyytyväinen olen sikäli, että sain ompelutyöt yöllä valmiiksi ja aamupäivällä askartelimme Poikasen kanssa kortit, niin puolen päivän aikaan lahjat oli paketoitu ja jäi vielä aikaa saada itsestäänkin ihmisen näköinen.

av(i)oliitto

Pitäiskö meidän mennä naimisiin, Mies kysyy, kun löhöilemme sohvalla ja katsomme piirrettyä elokuvaa yhdessä Poikasen kanssa. Hoen epätoivoisesti, että ei ei ei ei.

Koen tulleeni yllätetyksi pahemman kerran, ehkä jopa vähän petetyksi. Suurin osa lähipiirini ihmisistä tietää kantani avioliittoon ja ovat minun osaltani luovuttaneet. Osa yrittää vielä säännöllisin väliajoin koeponnistaa kantaani asiaan. Emme ole edes kihloissa, koska tulkitsen sen esisopimukseksi, lupaukseksi, avioliitosta.

Entisessä elämässä parisuhde päättyi ainakin siitä syystä, etten ollut valmis menemään naimisiin. Tästä oppineena kerroin pari faktaa Miehelle reilu kuusi vuotta sitten, kun yhteishengailumme alkoi vaikuttaa vakavalta seurustelulta. Mies sanoi, ettei hän kaipaa avioliittoa, on jopa sanonut niin, kun meiltä on kysytty asiasta.

Periaatteellisella tasolla tuskin mikään muuttuisi, jos avioituisimme: omaisuus on tähänkin asti hankittu yhteisesti, olemme kumpikin Poikasen huoltajia ja elättäjiä, jatkossakin kumpikin voisi pitää oman nimensä. Eron sattuessa nykyavoliitosta eroaminen omistusasuntoineen ja lapsineen ei ole sen helpompaa kuin avioliitosta. Toki jos ennakoi asioita tähän mennessä hankittuja vakuutuksia pidemmälle, toisen kuollessa leskeksi jääneellä olisi oikeudet parempiin sosiaalietuuksiin.

Henkilökohtaisesti näen avioliiton vain varallisuusoikeudellisena toimena, mitä se vihreän kirjan mukaan pelkästään onkin, eihän avioliittolaissa puhuta rakkaudesta yhtään mitään. Vaikka olen jakanut elämäni ja rahani kokonaan Miehen kanssa, kaiken sinetöivään oikeustoimeen en koe olevani valmis.

Ja onko siihen edes enää mitään tarvetta, koska kaikki mitä meillä on, kuuluisi hankkia vasta naimisiinmenon jälkeen.

No, ainakin Mies esitti asian käytännön kannalta, pitäisikö, sen sijaan, että olisi polvistunut eteeni sormuksien kanssa. Toki asia jää ainakin minua vaivaamaan: Mies ehkä haluaisi, miksi minä en halua, pitäisikö haluta.

tuunaa uusi vuosi

Joka vuosi etsin kalenteria, johon saa omat kannet. Marraskuussa eteeni osui täydellinen kalenteri: koko A5, jokaiselle päivällä oma sivu, suomen kielinen ja sekä etu- että takakansi vaihdettavissa oman askartelu- tai tuunausfiiliksen mukaan.

Samoihin aikoihin siskoni kantoi minulle kasan tosivanhoja käsityöaiheisia lehtiä. Lehdistä lähes kaikki jatkoi minulta matkaa paperinkeräykseen, mutta hiukan niistä käytin myös askartelutarpeisiin.

Kalenterin kansien takia, odotan jo, milloin kalenteri pääsee päivittäiseen käyttöön.