pientä välineurheilua

Mies suunnittelee saunaremppaa. Edellinen remontoija on unohtanut vatupassin käytön ja saunassa on listat vinossa. Tämä asia häiritsee Miestä, lähes joka kerta mainitsee asiasta, kun istuu saunassa. Itse olen muutosta asti puhunut tapetoinnista, olohuoneen tapetti on talon ainoa, joka on makuuni. Poikasen huoneen tapetoin itse viime kesänä ollessani yhdeksännellä kuulla raskaana. Puhuttiin, että aloittaisimme tapettien vaihdolla. Sovimme jo, että parin viikon päästä Miehellä olisi sopiva työvuoro, jolloin projektin voisi startata. Mies kävi tänään jo rautakaupassa. Ja osti itselleen housut. Sellaiset remonttimiehen malliset, missä on taskuja ja vasaralenkkejä ja polvissa pehmusteet. Tottahan niitä piti sitten sovittaa ja Mies kulki muutaman tunnin housut päällä ja työkalujakin oli jo taskuissa ja lenkeissä. Malttoi se sentään riisua ne kun meni nukkumaan.

lisää apinoita

Bodyssa puolipitkät hiat ja pikkulahkeet ja housujen toisessa lahkeessa vielä pikkuapina. Tätä asukokonaisuutta on jo testattu ja oli kyllä söpö.

murimuri

Tänään totesin, että imuroinnin suhteen meillä asuvat suhtautuvat kyseenalaistaen, ehkä jopa peläten. En itsekään imurointia mitenkää rakasta, hirvee hiki tulee pienestä hommasta.
Mies pyrkii välttelemään imurointi viimeiseen asti ja suorittaa sen äärimmäisessä pakossa, esimerkiksi jos kiristän, etten enää pese kalsareitaan. Mielellään poistuu kotoakin siksi aikaa.

Kissa katsoo silmät pyöreinä, kun otan imurin esiin ja piiloutuu saunaan tai sängyn alle (sinne mennään, mihin on mahdollista siten, ettei sitä konetta tarvitse ohittaa, vaikkei se edes kävisi). Milloinkaan kissaa ei olla imuroitu tai mielestäni edes imuria käynnistetty niin, että olisi ollut tutkimassa hiljaista vekotinta, mutta jostain syystä on päättänyt pelätä sitä. En tiedä, onko Miestä pienenä peloteltu imurin kanssa.

Poikanen on myös todennut, että imuri on hyvin epäilyttävä. Parasta siis huutaa ja kovaa silloin jos sattuu olemaan paikalla kun se käynnistetään. Poikasta emme ole imurin kanssa kiusanneet, mutta ehkä sitä on sitten käytetty liian harvoin, jotta olisi siihen tottunut.

Mutta on se kuitenkin näppärä laite kodissa, jossa asuu kissa ja jossa vauva yrittää päästä liikenteeseen ja siinä sivussa kalastelee tutin kanssa roskia ja saalis tutista omaan suuhun.

apinamaista menoa

uusi yöpuku apinamaisiin uniin.

ja lisäksi pari ruokalappua taas lisää.

extreme matkailu osa 2

Tämän piti olla ihan vain perusvierailu kotonani noin 60 kilometrin päässä Poikanen mukanani.

Mummulaan ajelimme maanantaina ja tänään lähdin iltapäivällä normaalisti ajelemaan kotia kohti. Poikanen oli melko väsyneen oloinen, päiväunilta oli herännytkin jo yli kaksi tuntia sitten ja laskin, että nukahtaa autoon heti. Jostain syystä Poikanen ihasteli maisemia. Vajaan kymmenen minuutin ajon jälkeen alkoi vähän inisemään, laitoin radion hiljempaa ja aloin juttelemaan Poikaselle. Kun olin ajellut kymmenisen kilometria totesin, että Poikanen oli nukahtanut.

Seitsemän kilometrin jälkeen Poikanen heräsi, aloitti vinkunan ja rupesi itkemään ja kun katsoin tutti oli oksennuksessa ja sitä tuli lisää. Kyseessä ei ollut mikään peruspuklu. En ollut tiennyt, että vauvan vatsassa on niin paljon tavaraa. Pakkohan minun oli pysähtyä, koska oksennusta oli toppahaalarin sisällä ja pelkäsin, että Poikanen vielä tukehtuu oksennukseen ja hän ilmoitti kyllä, että olo oli kaikella tavalla epämiellyttävä.

Riisuin Poikasen alasti, vain vaippa jäi. Vähän pyyhein Poikasta kosteuspyyhkeillä ennen kuin puin puhtaat housut ja paidan ja sukat. Sitten tulikin ongelma: kun toppahaalari, kypärämyssy, topparukkaset ja töppöset oli oksennuksessa. En todellakaan voinut pukea niitä, vaikka olisin saanut suurimmat pyyhittyäkin, sillä ne haisivat. En ollut edes tiennyt, että vauvan oksennus haisee ihan oksennukselta.

Kaivoin epätoivoisesti kassia ja päädyin pukemaan fleece-haalarin. Toisia kuivia sukkia en löytänyt, vaikka tiesinkin, että sellaiset varmasti kassissa piti olla. Riisuin oman takin ja laitoin puhalluksen puhaltamaan lämmintä täysillä. Pyyhein turvakaukalon kosteilla liinoilla ja asettelin Poikasen siihen takaisin ja peittelin vielä omalla villahuivillani. Kädet ja vartalo oli hyvin puettu, hivenen epäilytti, kun päässä ei ollut mitään, mutta kun en ollut ottanut varapipoa mukaan ja päässä olleet olivat niin oksennuksessa, ettei niitä voinut kuvitellakaan pukevansa. Toisaalta itselläni oli niin kuuma, että sain riisua pitkähihaisen paidan ja tarkenin lyhythiasessa, joten ei kai Poikaselle kylmä tulisi.

Poikanen katseli kiinnostuneena ympärilleen: mikä paikka se tämmöinen onkaan. Vähän itkua meinasi tulla, kun riisuin autossa kaikki vaatteet pois, ilmeisesti vähän paleli. Pitkän aikaa Poikanen oli taas valveilla, kun jatkoin matkaa.

Parikymmentä kilometriä ennen perille pääsyä taas oksennus. Tällä kertaa pieni, ison puklun kokoinen. Sen jälkeen Poikanen nukahti tyytyväisenä.

Itse en ollut kovinkaan tyytyväinen. Huolestutti, ettei Poikanen vaan palele kun on paljain päin. Mietin, että mitä Mies sanoo, kun kerron heti kotiin päästyäni, että mitä on tapahtunut ja että Poikasen on päästävä tänään kylpyyn. (Kylpeminen on Miehen tehtävä) Ja vaikka Poikanen nukkuikin tyytyväisenä, eikä pikkuoksennuksesta ollut edes paita kastunut, fleece-puku vain, koin huonoa omaatuntoa, etten voinut heti vaihtaa kuivia puhtaita vaatteita. Edelleen haistan oksennuksen, vaikka toppapuku ja muut oksennuksessa olleet vaatteet ovat jo pyykkinarulla kuivumassa ja turvakaukalon pehmusteenkin olen pessyt.

tulkintavirheitä

Joskus miettii, että olenko ollut lapsettomana yhtä tyhmä. Tai ei kai se tyhmyyttä ole vaan tietämättömyyttä.


Tilanne: henkilö esittelee Poikaselle lelua. Poikanen innostuu ja ääntelee.
Tulkinta: henkilö ihmettelee, että mikä nyt tuli ja tunkee tuttia Poikasen suuhun.
Fakta: Poikanen on innoissaan, saattaa ehkä kuulostaa hitusen samalta, kun Poikanen ilmoittaa, että nyt tarvitaan palvelua.


Tilanne: Poikanen imeskelee pehmohelistintä.
Tulkinta: "Antakaa sille ruokaa, sen on nälkä"
Fakta: Vauvat tutkii laittamalla kaiken suuhunsa.

yöpuku

lohikäärmeinen kokopuku