päiväpeitto

Kun jäin äitiyslomalle, varastoin taloutemme päiväpeitteet: niitä tuskin koskaan levitettiin sängyn päälle, sillä Mies oli yöt töissä ja nukkui päivät ja minä taas nukuin yöt eli käytännössä sänky oli pedattuna illalla muutaman tunnin. Ajattelin, että vauva-arki olisi ihan tarpeeksi haastavaa Miehen yövuorojen kanssa ilman, että neuroottisena koetan pedata petiä.

Olimmekin ilman päiväpeitettä yli kolme vuotta: sekä Poikasen että meidän sänky pedattiin suoristamalla lakanat ja asettelemalla tyynyt ja peitot siististi. Talvella, kun muutimme tähän kotiin Mies toivoi sänkyymme päiväpeitettä. Hankimmekin sellaisen.

Halusin Poikasen sänkyyn myös päiväpeitteen. Etsimme omaa sopivaa ihan liian pitkään, joten päätin tuhota trikootilkut ja ommella tilkkupeiton. Peiton vuoreksi päätin käyttää loput rumasta fleece-kankaasta, jonka olen monta vuotta sitten saanut ja pyöritellyt, että mitä ihmettä siitä tekisin. Kosken tykännyt fleecen kuosista, peitin sen toiselta puolelta vanhalla lakanalla.

Eritavalla joustavat trikoopalat oli vielä helppo ommella toisiinsa ja hieman joustavan fleecen sovittaminen peittoon onnistui kivuttomasti, mutta joustamattoman lakanakankaan ompeleminen toiselle puolelle olikin jo oma haasteensa.

Osaltaan päiväpeiton funktio on myös lämmittää iltaisin, kun joko Mies tai minä laitamme Poikasta nukkumaan. Vielä nukkumisrituaaleihin kuuluu se, että nukuttaja istuu tai makaa matolla Poikasen sängyn vieressä, kunnes hän nukahtaa.

Kääntöaukon taisin purkaa ja ommella melkein kymmenen kertaa. Lopulta päädyin virittelemään, jotta reunasta tulisi siisti, sillä trikoopeitto ei mitenkään halunnut sopia lakanaan.

Lopputulos on sikäli kummallinen, että mittasin peiton koon ja suunnittelin siitä hieman isomman, siten että reunat menisivät patjan väliin. Valmis peitto on kuitenkini juuri ja juuri sopivan kokoinen.

kevätsiivous

Poikasen huoneen remontti on vieläkin vaiheessa, joten mm. olohuoneessa on vielä kasseja ja pussukoita. Ostamani vaatekaappi meinasi kaatua päälleni, kun aloin säätämään ovien saranoita ja takaseinässä on tiiltä, joten seinään kiinnittäminen vaati Miehen apua. Miehellä näissä hommissa on aina pitkä toimitusaika. Itse hän perusteli vetkuttelua sillä, että hänen osaltaan tekemättömät hommat pysyvät kuitenkin vakiona, mikäli tekee nopeammassa aikataulussa, mitä on luvannut niin keksin seuraavana yönä päässäni jo uuden homman.

Minä taas olen tähän projektiin lopen kyllästänyt: haluan olohuoneen esille ylimääräisestä tavarasta, jotta pääsen siirtymään seuraavaan projektiin. Tosin otin kyllä väliprojektin ja tyhjensin keittiöstä yhden kaapin, tarkoituksena hävittää se taloudestamme kokonaan ja toin varastosta ruokapöydän jatkopalan sisälle. Tykkään isosta ruokapöydästä ja toivonkin, että onnistuisin ruokailutilaan jotenkin sovittamaan kuuden hengen pöydän, vaikkakin vain viidellä tuolilla, vaikka muuttopäivänä luovuin ajatuksesta. Olihan meillä edellisessä, pienemmässä, kodissakin kuuden hengen pöytä.

Olen alkanut kotiutumaan uuteen kotiin. Samalla olen myös siivonnut ja järjestellyt paikkoja ja jaotellut tavarat, joita tässä kodissa tarvitsemme ja ne, joita emme tarvitse. Jos tämä ei loppuelämän koti olekaan niin tällä hetkellä tulevaisuudessa niin pitkälle ajalle, jottei mitään kannata säästää sitten-kun -jos joskus tarvitaan -aikaan.

Poikasen leluissa ja tavaroissa tulee vaikeus. Vaikkei hän kaikilla leluilla leikikään, en ole valmis hävittämään tai viemään varastoon leluja, jotka on vielä ihan ehjiä ja toimivia. Toisaalta lelukaaosta ehkä pystyisi paremmin hallitsemaan, jos jostain malttaisi luopua. Järkytyin jälleen havainnosta, miten paljon lapsellani on tavaraa.

Toisaalta ei oma vaatekaappinikaan helppo ollut. Vaikka ajatus oli, että kaikki epäsopivat ja epämieluisat vaatteet lähtee, ei lopputulosta vaatekaapissa huomannut, eikä kasa poisheitettävistä vaatteista ollut kovinkaan iso. Olen haaveillut vaatevarastoni uusimisesta; toisaalta olen pikkuhiljaa hankkinut uuden tyylisiä vaatteita, mutta vanhoista on kovin vaikea luopua. Minulla on yksi farkkuminihame, jota käytin viime kesänä caprimittaisten legginsien kanssa, koska hame on niin mini. Mieheltä kysyin mielipidettä, että voinko enää tänä kesänä sitä käyttää, kun olen jo 32-vuotias.

Olen tottunut pitämään lyhyitä hameita omaan tyyliini kuuluvana, mutta pienen pojan äitinä ja yli 30-vuotiaana en pidä niitä itselleni enää sopivana. Vanheneminen ahdistaa, samoin se, miten nopeasti aika kuluu. Muutimme tähän kotiin puoli vuotta sitten enkä ole vielä ehtinyt toteuttamaan kaikkia sisustussuunnitelmiani.

(Hameesta en vielä luopunut)

työväenopiston viikonloppukurssi

Alueen työväenopisto järjestää ompelukursseja, mutta viikkokurssit ovat arki-iltaisin, joten niihin itsellä ei ole mahdollisuutta osallistua, koska sekä minulla ja Miehellä on vuorotyö, joten jos en ole itse iltaisin töissä, Mies on.

Viime viikonloppuna oli lastenvaatteiden ompelukurssi, johon ilmottauduin monta kuukautta sitten. Ehkei aikataulullisesti ihan paras mahdollinen viikonloppu Poikasen huoneen tapetointiprojektiin yhdistettynä, mutta hyvinkin hyödyllinen. Ehkä tuotosta olisi syntynyt enemmän, jos kaavat olisi piirtänyt ja kankaat leikannut valmiiksi kotona, mutta ihan kelpo tulos 10 tunnin kurssista:

Kesäksi t-paita ja polvipituiset housut, kummassakin koko 110 cm.

Trikoopipo koossa lapsi sekä svetaritakki, tässäkin koko 110 cm.

projekti Poikasen huone

Viime syksynä kun kävimme katsomassa tätä asuntoa, tiesin, että toisen makuuhuoneen seinät menevät vaihtoon. Keltaiset. Vaalean keltaiset tosin, mutta keltainen on väri, josta en tykkää, varsinkaan sisustuksessa, varsinkaan isoissa pinnoissa, kuten seinissä.

Tapetit tai seinien väri on toki helppo muuttaa, eikä asuntoa valitakaan sen mukaan, mitä värejä edellinen omistaja on halunnut käyttää. Muuten ensinäkeminen riitti, ainakin Miehelle. Muuttopäivän jälkeen ensimmäisillä viikoilla paljastui, että hänkin on kiinnostunut sisustuksesta ja siitä, miltä koti näyttää. Kiinnostus tosin rajoittuu hänen osaltaan siihen, etten ihan oman mielen mukaan pääse suunnittelemaan, toteutus on toisaalta pitkälti minun tehtäväni. Toisaalta minulle riittää sekin, sillä edellisisssä yhteisissä kodeissa häntä ei ole juurikaan kiinnostunut ja vastaukset kysymyksiini ja pohdintoihini ovat olleet sarjaa ihan sama.

Ensimmäiseksi suunnittelin sisustavani olohuoneen, vanhan sohvan vaihto uusiin väreihin sopivammaksi. Kun sattui huonekaluliikkeessä olemaan vastaava vuodesohva tarjouksessa kuin vanha ja laskeskelin, että samalla rahalla saan toki uudet kankaat (vanha sohvahan oli väärän värinen), mutta uudelleen verhoilu vie aina aikaa ja vaivaa. Neuloin uusiin väreihin sopivan keinutuolin pehmusteenkin ja hankin maton ja verhot, verhot tosin ovat ihan vääränlaiset.

Seuraavaksi tulikin isompi este: verhot pitäisi muokata paremmin sopivimmiksi, mutta silloin pitäisi olla sohvatyynyt ja muut tekstiilit katottuna, jotta olisi sitten kaikki keskenään sopivia, Mies taas haaveili uudesta televisiosta. Suunnittelin, että makuuhuoneen lipastot hävitetään ja olohuoneen lipasto siirretään makuuhuoneeseen ja samalla voitaisiin vaihtaa sielläkin tapetit ja uusia sänky ja vaihtaa järjestystä ja siten saataisiin olohuoneeseen lisää tilaa ja ja ja...

Mies ei lämmennyt yhtään makuuhuoneen suurprojektille. Tokihan se on järkevä toteuttaa silloin kun kummallakin on lomaa. Joten siirryin sitten Poikasen huoneeseen.

Parisen viikkoa sitten kävimme valitsemassa ja ostamassa uudet tapetit tykötarpeineen. Eräänä iltana kun Mies oli iltavuorossa, testasin, että oi, vanha tapettihan irtoaa helposti seinästä. Seuraavana iltana kannoin irtolelut ja tavarat muihin huoneisiin ja revimme Poikasen kanssa parista seinästä tapetit pois. Seuraavana iltana pienemmät huonekalut tulivat olohuoneeseen ja kaksi muutakin seinää pääsi käsittelyyn. Mies kun tuli illalla kotiin, oli hän kovin järkyttynyt mitä täällä on tapahtunut.

Seuraava vaihe projektissa olikin, että Mies irrottaa listat, jotta seinät saa kokonaan puhtaaksi ja siihen menikin puolen viikkoa. Lopulta viikonloppuna pääsin urakkaan tapetointi ja käytännössä kolme iltaa meni askarteluun.

13 päivää ja yötä remontin keskellä lisättynä vuorotyöllä on testannut jälleen parisuhdetta ja yleensäkin kummankin jaksamista. Onneksi projekti on loppusuoralla: tapetit on seinissä, osa listoistakin jo paikoillaan ja kun tavarat on järjestetty paikoilleen, voimme taas palata normaaliin arkeen.

kevätpipo

Talvipipo vaikuttaa jo liian kuumalta, mutta haluan, että lakki kuitenkin peittäisi Poikasen niskan ja korvat.

Apinoin kaupan kypärämyssyä ja ompelin sen collegesta ja trikoosta siten, että se on käännettävä.

Poikanen sovitti pipoa ja kommentoi, että pipo on kireä. Käyttämäni college ei ehkä jousta tarpeeksi, joten ehkä pitää ommella vielä toinen.

synttärilahjamekko

Lahjansaaja on hamefani ja äitinsä mukaan hyvin tarkka minkävärinen käy.

Pelasin varman päälle ja valitsin vaaleanpunaisen.

Alla on kaksikerrosta ja kummassakin kerroksessa 3 metriä organzaa.
Hame on omasta päästä tehty ja Poikasella sovitettu ja arvioitu, että käy 5-vuotiaalle.

autoilusetti

Raitojen jälkeen sitten taskujen kohdistusta... Olen vältellyt hupparia, jossa on edessä vetoketju ja taskut, jotka vaativat kohdistamista. Tykkään kuitenkin pukea Poikaselle hupparitakkeja ja Poikanen taas tykkää keräillä taskuihin aarteita, joten päätin yrittää.

Alkuperäisessä kaavassa ei ollut vyötäröresoria, mutten raaskinut lyhentää vetoketjua 10 senttiä ja tykkään Poikasella paidoista, jotka peittävät hyvin koko selän.

Vaikka resorin lisäämisellä vetoketjun kohdistamiseen sain vielä yhden lisähaasteen taskujen ylä- ja alaosan kohdistamisen lisäksi, meni ketju ekalla nappiin. Ehkei minun kärsivällisyydellä olisi montaa kertaa ketjua sovitettukaan. Ompelin vetoketjun ohjeiden mukaan (!) ja nuppineuloja oli todella tiheässä.

Hupparipaidan kaveriksi housut. Autovelour oli ihan kivannäköistä, mutta housuna ehkä makuuni liian villiä. Leikkelin kuitenkin autojen muotoiset polvipaikkapalat housuihin. Jouluksi tekemäni angry birds-housut nimittäin kuluivat polvista puhki. Koetin niihin ommella polvipaikat, joiden onnistumiseen en ole niin kovin tyytyväinen, näyttävät juuri siltä mitä ovatkin: jälkeenpäin lisätyiltä. Jospa näihin ei heti tulisi polvireikiä.

Housut koossa 110 cm, hupparipaita koossa 116 cm.