iso kasa pieniä vaatteita

Kaksi kokonaista viikkoa töitä jäljellä. Seitsemän ja puoli viikkoa laskettuun aikaan. Miksi viime viikonloppuna pari kuukautta laskettuun aikaan kuulosti paljon pidemmältä kuin tänään tajuamani 7,5 viikkoa. Sehän on ihan just kohta.

Toki perustavaroita on jo haalittu, suurin osa jo kannettu kotiinkin. Lisäksi olen vielä vähän ommellut pikkuisia vaatteita.

Sinapinkeltaiset haaremihousut kokoa 56 cm, valkoiset puolipotkarit koossa 62 cm.

Raitabody tähtihihoilla koossa 62 cm.

Verkkarit koossa 62 cm ja raitapuolipotkarit myös koossa 62 cm.

Maaliskuussa ommeltuja kankaita 6,35 m, tänä vuonna yhteensä 15,90 m.

viimeinen koulutyö

Jäin virallisesti koulusta äitiyslomalle (ihan virallinen äitiysloma alkaa kahden ja puolen viikon kuluttua). Kevään viimeisenä tehtävänä oli piirtää puvun peruskaava omilla mitoilla, suunnitella paita ja kuositella se sekä luonnollisesti toteuttaa tuote.

Vaikka olin sopinut monta viikkoa aiemmin opettajani kanssa palautekeskustelun täksi aamuksi ja olin piirtänyt kaavat äitiyspaitaankin, aloitin eilen illalla kankaiden leikkaamisen. Puoliin öin ompelin paitaa kasaan ja aamulla nousin ennen viittä ompelemaan sen vielä loppuun. (Jälkiviisaana voisi todeta, että tämänkin olisi voinut tehdä vaikka viime viikolla parina-kolmena iltana ja olisi saanut nukuttua kunnon yöunetkin).

Äitiyspaita omien mittojen mukaan.
Harmaat osat ovat puuvillakangasta ja violetit ohutta polyesteria. Tykkään lopputuloksesta, on kuitenkin kevyt läpikuultavan helman ja hihojen ansiosta.

Toisaalta ykkösvuosi koulusta on osaltani paketissa, sain opinnot todella hyvään vaiheeseen ja koulun kirjoilla olen poissaolevana syksyyn 2017 saakka. Vaikka haikein mielin tyhjensinkin loput tavarat lokerosta, olin myös helpottunut. Yksi palanen on valmis ja sitä kautta voin rauhottua suunnittelemaan vauva-aikaa, eikä tarvitse pohtia keskeneräisiä kouluhommia tai tuntea syyllisyyttä päivistä, jolloin vien Poikasen aamulla päiväkotiin ja palaan illalla vähän ennen nukkumaanmenoa kotiin, kirmaten siinä välissä sekä koulussa että töissä.

hame pehmokissalle

Hain Poikasen päiväkodista ja hän kertoi innoissaan, että oli ollut viskari-tehtäviä ja oli piirtänyt ja leikannut kaavat minulle mekkoa varten. Erimuotoiset pahvipalat otettiin esiin ja lopulta Poikasen pettymykseksi totesin, ettei ole kangasta niin paljoa, jotta saataisiin mekkoa aikaiseksi.

Poikanen jatkoi, että seuraavana päivänä piirretään ja leikataan kaavat hänelle paitaan ja isälle paitaan ja pehmonallelle paitaan ja pehmokissalle mekkoon (koska kissa on tyttö). Totesin, että sen kokoisia kangaspaloja löytyy, että pehmoelukoille saadaan vaatetta. Poikanen innostui aivan valtavasti ja vaikken niin illalla olisi jaksanutkaan niin kannoin ompelukoneen esille ja muutaman puuvillakangaspalan, joista Poikanen valitsi mieleisensä.

Takakappaleella miehustassa on halkio ja tarrat, pääntiellä koristekuminauhaa. Huolittelin saumat tylsästi siksakilla eikä langatkaan ole vaihdettu kankaan värin mukaan. Vaikken lähtenytkään säätämään, ei Poikanen siltikään meinannut jaksaa tehdä mekkoa loppuun asti. Käytännössähän Poikanen painoi kaasua.

kesän kukkahame

Koulussa ensimmäisen vuoden ensimmäinen näyttökoe oli hameen tekeminen mittojen mukaan asiakkaalle. Siskoni suostui asiakkaaksi ja hän toivoi perushametta kesäksi.

A-linjainen perushame siskoni mittojen  mukaan.

synttärilahjaksi elsa-mekko

Siskoni vanhin tytär juhli 7-vuotissynttäreitään eilen ja aiempaan lahjavinkkikyselyyn siskoni oli kertonut, että Elsa-mekkoa on toivottu. Tämän toiveen toteutus sopi minulle oikein hyvin, sillä joka tapauksessa ompelisin lahjan ja mikäs sen mukavampaa kun tietää jo tehdessä, että lahja tulisi olemaan saajan mieleen.

Mekko koossa 128 cm.

Kyljen ruusukoriste alikeompelulla. Olen viimeksi tehnyt jotain tällaista ala-asteella, joten olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että leikkaan etukappaleen uusiksi ja teen jonkun yksinkertaisemman koristelun. Yksi iltahan ruusun kanssa meni, mutta kyllä se kannatti.

Poikasen huijaamista

Tilasin Poikaselle kevättä varten välikausihaalaria netistä ja pyysin Poikasta tulla katsomaan, että tykkääkö haalarista, jota olin ajatellut. Nettikaupathan ehdottelevat, että voisit tilata tämän kanssa myös tätä ja sitä ja tässäkin pamahti sivullinen välikausiasusteita.

Poikanen innostui hanskoista ja totesin, että kun samalla kertaa tulevat niin voin ne myös tilata, sellaiset kuitenkin tarvitaan. Lisäksi Poikanen innostui trikooneulospiposta. Itse pidin pipoa turhan arvokkaana (joo tiedän, joku syö ja maksaa elämisensä niidenkin pipojen katteilla). Kyse oli kuitenkin vain peruspiposta, ei edes mitään kuosikangasta.

Poikanen ei antanut periksi, vaikka selitin tekeväni itse hänelle vastaavan. Lopulta väitin, että tilasin myös pipon ja päätin tehdä sen häneltä salaa ja uskotella, että muiden tuotteiden mukana sekin tulisi postista.

Eilen tuli ilmoitus, että paketti olisi noudettavissa. Ompelin pipon tänä aamuna valmiiksi ennen töihin lähtöä ja noudin paketin töistä tullessa. Avasin paketin ja sujautin pipon muiden tuotteiden joukkoon.

Päällinen ruskea ja sisäpuoli oranssi. Ompelin kääntöaukon käsin, jos Poikanen keksii haluta pitää oranssia päällipuolena.

roinan kiertokulku

Reilu neljätoista vuotta sitten lapsuuden kodistani muuttaessa mukaan pakattiin kaikki: vaatteet, jokunen huonekalu, astioita, jotka olivat vielä ostopaketeissaan, lähes kaikki mukaan lähtevä oli mahtunutkin yhteen makuuhuoneeseen eikä mitään tarpeetonta käytännössä ollut. Tavarat mahtuivat yhteen pakettiautoon.

Muutin silloisen poikaystäväni kanssa 50 neliötä käsittävään yhden huoneen ja keittiön asuntoon, jossa ei tosin turhaa tilaa ollut, mutta se oli meille ihan riittävän kokoinen. Uusi asuinkumppanini tosin ei ollut roiniaan pakannut ja muistan muuttopäivänä hänen kaappejaan tyhjentäneeni ja kyseenalaistin, joidenkin tavaroiden kohdalla, että tarvitaanko, otetaanko mukaan. Poikaystäväni isä kommentoi heti, että juu-juu kaikki mukaan vaan.

Viime kesänä vanhempani myivät lapsuuden kotitaloni ja ilmeni, että ensimmäisestä muutostani oli kotiin jäänyt ainakin joitain koulupapereita kansioineen. Ihmettelin, miksei niitä ollut aikoja sitten poltettu, ainoastaan piirustusteni kohdalla mietin, että pitäisikö niitä säästää: mutta missä, mitä niillä tekisin, jos en ole tarvinnut niitä yli vuosikymmeneen tuskin sitä tarvetta yhtäkkiä ilmenee.

Parin vuoden yhdessäolon jälkeen tiemme erosivat ja muutin 50 neliötä käsittävään kahden huoneen ja keittokomeron asuntoon. Tavara oli siinä kohtaa mystisesti lisääntynyt, sillä vaikka tavarat jaettiinkin kahtia, oma muuttokuorma oli samankokoinen.

Alle vuoden asumisen jälkeen muutin ensimmäiseen omaan (tai pankin) asuntoon. Tässä kohtaa elämää tavaramäärä alkoi kasvaa monenkertaisesti: lisää huonekaluja, pihalle terassikalusteita ja grilli. Makuuhuoneessa oli kuusi korkeata kaappia: neljässä hyllyt ja kahdessa tanko roikkuvia vaatteita varten. Näistä kaapeista neljässä oli pelkästään vaatteitani. Mystisesti sisustustavaramäärä kasvoi, pieniä koriste-esineitä, maljakoita, irtotyynyjä sohvalle ja sängylle.

Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin muutin jälleen ja käytännössä kuukauden sisällä kaksi kertaaa. Olimme ostaneet Miehen kanssa yhteisen omakotitalon, mutta minun piti muuttaa omastani pois ennen kuin pääsimme muuttamaan taloon. Pakkasin pari urheilukassillista vaatteita ja kenkiä sekä laatikollisen muita tavaroita, jotka muutin Miehen asuntoon ja loput vietiin säilytykseen lapsuuden kotiini. Laatikot ja huonekalut kannettiin samaiseen huoneesee, josta olin muutamia vuosia sitten muuttanut ja ne mahtuivat juuri ja juuri sinne.

Kysymys kuuluu: miksi tavara oli lisääntynyt ja oliko se kaikki ihan oikeasti niin tarpeellista? Käytännössähän kumpikaan ei tavaroitaan erityisemmin käynyt läpi, sillä kummallakin oli pienet omat asunnot ja olimme muuttamassa yli sadan neliön neljän huoneen ja keittiön käsittävään taloon, jossa siis tilaa riitti, samoin huoneita, johon piti saada tavaraa. Tosin makuuhuoneessa oli neljä vaatekaappia, joten oma vaatteiden säilytystila pieneni heti puoleen, koska puolet kaapeista meni Miehen vaatteille.

Vajaa kolme vuotta ja muutimme kolmen huoneen ja keittokomeron käsittävään kerrostaloasuntoon. Tässä välissä oli syntynyt Poikanen, joten yhden uuden ihmisen myötä tavarakin oli lisääntynyt. Koska uudessa kodissamme ei ollut ylimääräistä vierashuonetta, huonekaluja pantiin kiertoon. Ruohonleikkuria ei parvekkeettomassa kerrostaloasunnossa tarvita, mutta ajatus oli että vuokralla asuminen on vain väliaikaisratkaisu uudessa kotikaupunkissamme.

Puolitoista vuotta kerrostaloasunnossa asuttuamme tavaramäärä pysyi melko vakiona. Jos jotakin lähtiki, uutta tuli tilalle ainakin saman verran. Kaksi ja puoli vuotta sitten muutimme nykyiseen kolmen huoneen, keittiön ja saunan käsittävään kotiimme. Alkukesästä perheeseen tulevan uuden jäsenen myötä olen jälleen pohtinut tavaramäärää, joka meille on pesiytynyt: vaatehuone on täynnä, kolme varastoa niin täynnä, että ovesta pääsee juuri sisälle; yhdessä jopa saa oven perässään kiinni, kahdessa ei.

Vaatevarastoni on selvästi vajaan kahdeksan vuoden aikana supistunut. Edelleen vaatteita on ihan liian paljon, mutta raskausaika on oiva tilaisuus testata, mikä vaatemäärä on tarpeellinen. Tiettävästi käyn raskausaikana töissä ja koulussa ja hengailen kotona, joten mihinkään juhlatilaisuuteen ei tarvinne vaatteita hankkia. Vielä kuukausi sitte pärjäsin jokusella raskausajan vaatteella ja löysemmillä tavallisen ajan vaatteilla, mutta nyt vatsa on kasvanut sen verra, että vaatevarastoa piti päivittää.

Siivosin vaatekaapin ja järjestin kahden sukkalaatikon sukat siten, että toisessa on tällä hetkellä käytössä olevat sukat ja toisessa ne, joita voi käyttää taas kun maha ei ole tiellä. Alusvaatelaatikkokin meni puoliksi: toisella puolella tulevaisuudessa ehkä taas sopivat, toisessa reunassa tällä hetkellä sopivat.

Neljässä laatikossa on tähän asti ollut vaatteet lajiteltu lajin mukaan: mekot ja tunikat, hameet ja housut, pitkähihaiset paidat sekä topit ja t-paidat. Yhdistelin ylä- ja alaosat kolmeen laatikkoon ja neljänteen järjestin ne, mitkä tällä hetkellä mahtuvat. Helpottaa aamujakin, kun ei tarvitse jokaisesta oman lajin laatikosta etsiä epätoivoisesti, että onko mitään päälle mahtuvaa puhtaana. Vaatekappaleita on yhteensä 25 (tähän summaan ei ole siis laskettua alusvaatteita eikä sukkatuotteita).

Valitettavasti yhdistelymahdollisuudet on rajalliset, kuten yhdistelmänä t-paita ja legginsit ei kuulosta tai näytä arkiasulta. Lisäksi kaksi tunikamekkoa tuskin menee vatsankohdalta enää ensi kuussa. Edelleen loin tarpeen jonkin sortin joustamattomasta kankaasta valmistetulle mekolle, joka kävisi sitten raskauden jälkeen normaalivartaloon leveän nahkavyön kanssa. Onneksi muoti on tällä hetkellä kovin tummansinivoittoista, joten kaupoista mekkoja tuskin montaa ehtii kesää mennessä lisää pesiytymään vaatekaappiini ja tästäkin vaatekriisistä selvitään ilman holtitonta hamstrausta.