Joskus miettii, että olenko ollut lapsettomana yhtä tyhmä. Tai ei kai se tyhmyyttä ole vaan tietämättömyyttä.
Tilanne: henkilö esittelee Poikaselle lelua. Poikanen innostuu ja ääntelee.
Tulkinta: henkilö ihmettelee, että mikä nyt tuli ja tunkee tuttia Poikasen suuhun.
Fakta: Poikanen on innoissaan, saattaa ehkä kuulostaa hitusen samalta, kun Poikanen ilmoittaa, että nyt tarvitaan palvelua.
Tilanne: Poikanen imeskelee pehmohelistintä.
Tulkinta: "Antakaa sille ruokaa, sen on nälkä"
Fakta: Vauvat tutkii laittamalla kaiken suuhunsa.
Nää on niin parhaita! :D Oon kyllä todennut senkin, että oman lapsensa sitä vaan tuntee ihan eri tavalla. Monta kertaa on ainakin meillä käynyt niin, et joku läheinen lapsellinen ihminen on kuvitellut pojan hermostuvan, vaikka todellisuudessa on innostunut -ja mä oon miettinyt, et mitä toi tossa vauhkoaa, poikahan on vaan innoissaan.
VastaaPoista