valassetti

Siskoni keskimmäinen vietti tänään 4-vuotissynttäreitä. Tiedän, että ihan yhdellekin lapselle leluja kertyy ihan liikaa ja vaatteille on aina käyttöä. Tiedän myös sen, että siskoni pitää järkevistä lahjoista, joten päätin valita itselleni helpoimman tien ja ommella jotain.

Tutkin kangasvarastoja ja löysin palan valaskangasta, jonka sisko oli minulle antanut. Jälleen kerran jämäpala oli hassun mallinen, mutta sai siitä kuitenkin t-paitaan puolet etu- ja takakappaleista sekä lyhyen hian. Siitä se ajatus sitten lähti.

Palapelileikkiä päätin jatkaa myös housuissa ja collegehupparissa. Suunnittelin ompelevani koristeleompeleet leikkaussaumoihin uuden murusen taso-ompeleella.

Yleensä aloitan lahjojen ompelemisen edellisenä iltana, mutta koska tässä setissä oli niinkin monta vaatetta kuin kolme, tein poikkeuksen ja aloitin jo torstai-iltana. Yhteen asti yöllä taistelin muruseni kanssa ja sain huppariin taskut ja olkasaumat ommeltua. Luovutin ja mietin paniikissa, että pitääkö nyt keksiä joku lahja.

Aamulla käväisin murusen kanssa myyjä/huoltoliikkeessä ja illalla sain ommeltua hupparin vetoketjua vaille valmiiksi ja housut ja paidan alkutekijöihin. Sitten yhteystyömme jälleen takkusi sen verran pahasti, että pohdein puoli kolmelta yöllä Miehelle, että mitä ihmettä lahjaksi viedään. Päädyin ompelemaan alkuperäisen lahjaidean loppuun ompelukoneella.

Setti tuli valmiiksi, ehdin jopa muutaman tunnin nukkuakin eikä päälle päin huomaa, että osa saumoista onkin ommeltu saumurin sijaan ompelukoneen huolittevalla jousto-ompeleella. Itseä kyllä vähän ajatus häiritsee.

Mietin kyllä sitäkin, että kun kyseessä on neljävuotiaan synttärit, pitäisikö lahjan olla lelu eikä sellaista, minkä tietää lapsen äidin arvostavan.

Kaikki vaatteet koossa 110 cm, muokattuna kasvunvaralla siten, että housujen lahkeissa pidennetyt resorit, vetoketjuhupparissa pidempi vyötäröresori ja t-paidassakin helman pituutta kasvatettu.