vihdoinkin valmista

Helteillä Mies keksi, että juoksushortseissa hän voisi lähteä lenkille. Miehellä oli selvä visio shortseista: väriltään harmaat ja materiaalina college. Juu, ei sitten ensimmäisestä kaupasta löytynyt. Mieshän ei shoppailusta erityisemmin perusta ja ensimmäisestä kaupasta olisi löydyttävä edes jotain sellaista, minkä kelpuuttaa vaikkei ihan täysin olisikaan sitä mitä on ajatellut. Hän keksi, että minähän voisin hänelle sellaiset ommella.

Kangasvarastoistani ei harmata collegea löytynyt eikä mikään tarjoamani väri kelvannut. Tunnustan myös olevani tarkka, minkä värisellä langalla ommellaan ja vielä ei saumuriin ollut harmaita lankoja. Eli ensimmäiseksi tilaamaan kangasta ja saumurilankoja.

Kaavan löytäminenkin olikin sitten monimutkaisempi juttu. Pettymyksekseni totesin, ettei yhdessäkään aikanani tilaamastani tai ostamastani lehdestä löytynyt edes miesten verkkareiden kaavaa, jota muokkaamalla olisi saanut shortseihin kaavan. Olin jo menossa kirjastoon, kunnes muistin peruskaavakirjani ja sieltähän perusverkkareiden kaava löytyi. Miehestä mitat ja kaavoja piirtämään ja kuosittelemaan.

Leikattuna kappaleet näyttivät mielettömän kokoisilta, lieneekö syynä se, että olen tottunut ompelemaan Poikaselle. Mallailin kappaleita Mieheen ennen taskujen ompelua ja uskottava se oli, että sopivan kokoiset palat olin osannut leikata.

Vyötärö sitten vastusti vähän enemmän. Leikkasin erillisen vyötärökaitaleen ja testasin uusia neppipihtejäkin puristamalla sirkkarenkaat nyöriä varten. Sirkkarenkaiden puristaminen ensimmäisen kerran oikeaan työhön ei ollut ehkä se järkevin idea: ensimmäinen oli rutussa ja toinen vähän vähemmän. Tosin kumpikin niin tiukasti kiinni, etteivät irronneet sormivoimin. Loppukankaan olin jo ehtinyt silppuamaan siskoni pojan synttärilahjaan, joten uutta vyötärökaitalettakaan ei ollut mahdollista leikata. Vyötäröä ommellessa pohdein, että olisiko kaitaleen sisälle pitänyt ommella leveä kuminauha tukea tuomaan. Miehen sovittaessa shortsit olivat muuten hyvät, mutta vyötärö liian löysä.

Ratkoja esiin ja vyötärökaitale irti. Täytyy kyllä tunnustaa, että olen aiemmin vältellyt ratkojan käyttöä, mielummin tehnyt muita ratkaisuja ja ihan viimeisenä vaihtoehtona purkanut. En tiedä, johtuuko kesästä, mutta terassilla istuen ratkominen ei lopulta ollut paha.

Harmaata nyöriä ei varastosta löytynyt ja leikkasin collegesta kapean suikaleen nyörin valmitusta varten. Kun suikaleen pujotti sirkkarenkaista läpi ja veti, sirkkarenkaat irtosi sen verran, että sormivoimin ne sai kokonaan irti rikkomatta kuitenkaan kangasta. Ompelin renkaiden tilalle napinlävet ja taitoin collegesuikaleen kaksinkerroin ja tikkasin kolmepistesiksakilla. Siksak -ompele oli makuuni liian kapea, joten päätin ommella päälle vielä saumuripeitetikkikoneella kolmenlangan tasosauman. Paitsi, ettei uusi mussukkani ollut valmis tekemään kelvollista tikkiä ja aikani säädettyäni (ja kuten todettua olin silpunnut jo loppukankaan ennen tämän työn valmistumista) suikalenyörini oli niin ruman näköinen, että päädyin kaivelemaan varastojani ja löysin sopivan pätkän mustaa nyöriä.

Shortsit Miehen mittojen mukaan, koko lienee M.

Mikäli nyöriaskarteluni olisi onnistunut kelvollisesti olisin näihin todella tyytyväinen. Lopputulos on kuitenkin Miestä miellyttävä ja hänelle juuri sopivankokoiset.