pukeutuminen

Muuan vaateketju muistaa omalla postimyyntiluettelolla tasaisin väliajoin. Vajaa pari viikkoa sitten postilaatikosta löytyi taas uusin, jonka selasin samana iltana läpi. Viimeisen vuoden olen hivenen pettynyt, kun olen selannut muotilehtiä tai vaatemyyntiluetteloita.

En ole koskaan pukeutunut muotilehtien mukaan. Olen kiinnostunut muodista, mutta hankin vaatteita, joita tiedän käyttäväni useamman kauden ja toisaalta jotka sopivat omaan tyyliini. Tiedän, etten pitäisi edes kotona kirjavia legginsejä ja vaikka olen kuolannut haaremihousuja, edes kotihousuiksi, sovitettuani usempia olen luopunut haaveista, koska ne ei yksinkertaisesti sovi minulle.

Vuosi sitten ihmettelin kirjavaa ja moniväristä kevätmuotia ja pelkäsin, etten enää koskaan käytä housuja. Luottovärini on musta ja vaikka 15-vuotiaana omistin muunkin värisiä housuja kuin mustia niin tänään en pukisi päälleni niitä. Kun kaupat ja kadut täyttyivät alaspäinkapenevilla housun lahkeilla, olin aivan varma, että minusta tuli kokonaan hame-ihminen. Ilmeisesti kauppojen rajallinen tarjonta tai se, että katukuvassa näkyi pääasiassa tätä yhtä housumallia sai mieleni muuttumaan ja kaapistani löytyy vielä housujakin ja osa jopa niillä kapeilla lahkeilla.

Tänä vuonna postimyyntiluetteloa selatessani totesin, että neonväreistä on luovuttu ja tarjottu värimaailma oli heti itselleni  mieluisampi. Samalla ihmettelin sitä, että miten vuosi sitten selaamassa kuvastossa ei ollut mitään mitä halusin ja tänä vuonna löytyi paljonkin. Mietin myös sitä, että vaikuttaako tähän asiaan oman vaatekaapin tilanne: vuoteen en ole kovin paljon uusia vaatteita ostanut, joten joka-aamuinen mitä-tänään-pukisin -ongelma ratkeaisi helposti parilla uudella mekolla.

Bussipysäkillä värjötellessä aloin pohtimaan omaa rajoittuneisuuttani vaatteiden värimaailmassa ja erityisesti alaosissa: hameiden ja mekkojen kanssa sukkahousut voivat olla värikkäätkin, mutta housut ovat joko denim-farkkusiniset tai mustat. Omistan yhdet vaaleat housut, jotka siis selvästi on kesähousut, mutta joita todellisuudessa käytän ehkä kerran kesässä. Kaupoissa on vihreitä ja punaisia housuja ja näen niitä ihmisten päällä, jopa itseäni iäkkäämpien.

Poikasen siirryttyä taaperoikäisten vaatetukseen, kritisoin kauppojen tarjontaa pojille: värimaailma on melko tumma; sininen, harmaa, musta. Tein viime viikonloppuna Poikasen kaapissa inventaarion ja totesin, että paitoja on, mutta jotain kummaa on tapahtunut jaloille ja suurin osa housujen lahkeista jää lyhyeksi. Jostain syystä uusia housuja suunnitellessa, silmäni etsivät kangasvarastoista mustaa ja ruskeaa ja suunnittelen tekeväni muista väreistä paitoja tai collegehuppareita. Onko minut kokonaan aivopesty? 

sukkia

Miten neuletöiden päätteleminen voikaan olla niin vastenmielistä? Kun saan työn päätökseen, en ota neulaa esiin päätelläkseni langanpäät. En en en.

Vaikka tänä aamuna päättelin nämä sukat ennen töihin ja päiväkotiin lähtöä, koska itselleni ei ollut yksiäkään puhtaita villasukkia jäljellä. Paitsi nämä. Aikaa meni ehkä viisi minuuttia. Hyvin vähän kuitenkin.

Sukat ovat olleet valmiina monta aikaa.

Sinikuviolliset Poikaselle, hivenen reilua 28 kokoa. Vihreä-valkoiset ex tempore -työnä joulunpyhien ajankuluksi itselleni, koko 36.

pipoja

Syksyllä etsin Poikaselle paksua talvipipoa. Turhaan. Halusin haalareiden väreihin sopivan (kirkkaan omenan vihreä) ja sellaisen, joka menee korville ja niskaan. Poikasen nykyisessä päiväkodissa oletetaan 3-vuotiaiden olevan pelottavan itsenäisiä pukemisen suhteen enkä itse luota, että Poikanen osaisi vetää pipoa tarpeeksi korvien päälle, jos itse pipo ei ole malliltaan korvat peittävä.

Pettymykseni totesin, että sopivaa pipoa ei löydy: väri ei miellytä ja Poikasen koossa pipoista suurin osa valmistetaan ilman leuan alta sidottavaa nauhaa tai malli vaikuttaa tyhmältä. Onneksi ongelman tein minä itse, joten ratkaisu oli helppo: neulekypärämyssy fleecevuorella.

Epäilen kuinka paljon tälle käyttöä tulee lopulta olemaan, kun valmistui vasta nyt ja toisaalta talvikin vasta alkoi.

Muistan itse haaveilleeni kaulurimyssystä (tai aikuisten kypärämyssystä) teinivuosinani. Koin silloin olevani liian nuori ja arka pukeutumaan sellaiseen, mutta koska kaikki tulee uudestaan muotiin näin eräässä lehdessä mallin ja innoistuin: muistin unelmoineeni tälläisestä ja olin jo vanhakin.

Kaulurimyssyn valmistuttua puin sen innoissani päähäni enkä nähnyt sitä niin tyylikkäänä asusteena, mitä olin unelmoinut. Onhan tuo toki lämmin, mutta yllättävän tyhmän näköinen. Tekee minustakin tyhmän näköisen.

Mies seurasi jälleen pipojen valmistumisia ja paljasti, että hänelleki olisi käyttöä pipolle. Tällä hetkellä ainoa käyttökelpoinen, jossa voi lähteä pihan ulkopuolelle on työpaikan mainospipo. Lopulta tuosta jämälangoista valmistuneesta ex tempore -lopputuloksesta tuli varmasti onnistunein tuotos.

miehet ja maha

Olen uskotellut itselleni, ettei miehillä ole paino-ongelmia tai ulkonäköpaineita samalla tavalla kuin naisilla. Eihän ajatuksessa ole mitään järkeä, koskei ajatukset ole niinkään kiinni sukupuolessa kuin yksilössä. Toisaalta miesvaltaisella alalla työskennellessä ei kahvipöydässä keskustella erilaisista laihdutuskuureista. Mikäli joku työyhteisössä tuo kahvipöytään pullaa tai muita leivonnaisia, ei kukaan kieltäydy syömästä sen takia, että aikoo saada vyötärön ympärystä pienemmäksi. Ei ennen kuin nyt. Kun vuosi vaihtui.

Saattaa olla, että on tapahtunut jotain muutakin; ehkä istun erilaisessa porukassa kahvipöydässä, ehkä olen tullut tutummaksi. Mutta sen tiedän, että hyvin hämmentävää se on. Mitä ihmettä pitäisi sanoa ihmiselle, joka kertoo, kuinka paljon aikoo laihduttaa (määrä tuntuu hitonmoiselta, tajuan kyllä, että realistinen), millä tavoin (herkkujen vähentäminen tuntuu järkeenkäyvältä, mutta urheilusuoritukset lähinnä itsensä kiusaamiselta) ja millä aikataululla (eikä minulla ole mitää käsitystä siitä, että mikä on realistinen aikataulu).

Toisaalta kun ei minulla ole mitään kosketuspintaa asiaan. Tokihan synnytyksen jälkeen oli ylimääräistä, mutten muista tehneeni kovasti paljon töitä asian eteen, jotta niistä pääsin eroon. Ehkä aika on kullannut muistot. Ehkä asiasta olisi helpompi keskustella, jos keskustelukumppani olisi nainen. Ehkä asiasta olisi helpompi keskustella, jos itsekin olisi samassa tilanteessa.

essu ja patakinnas

2 vuotiaalle lahjaksi kotileikkeihin essu ja patakinnas.

Tajusin, etten osaa ostaa lahjoja tai minulla on pakkomielle tehdä ne itse.

uusi vuosi

Vuoden vaihtuminen on jännällä tavalla haikea tilanne. Jollain tavalla on tyhjän päällä, ihan kokonaan uuden edessä, vaikka elämä jatkuu kaikella tapaa tutusti. Joulukuun viimeisenä päivänä tajusin, että kalenterissa ei olekaan enää uusia päiviä. Tammikuun ekana päivänä tajuaa, että kalenteri on pelottavan tyhjä.

Jotkut listaavat kuluneen vuoden saavutuksia ja / tai tapahtumia. Toiset suunnittelevat muutoksia elämäänsä tai elämäntapoihinsa. Itse en aio tehdä elämäntapoihin muutoksia, vaikka pitäisi. Olen toki ajatellut asiaa, tiedän, että se olisi ajankohtainen, mutta vielä lykkään. En ole kuitenkaan valmis. Parin kuukauden takainen muutto on niin iso elämänmuutos, etten ole sitä vieläkään täysin hyväksynyt, joten turha kohottaa stressitasoa.

Ehkä elämä on tällä hetkellä niin hyvää kuin se näissä olosuhteissa on mahdollista olla. Kaikkeenhan ei voikaan olla täysin tyytyväinen, mutta toisaalta asioihin voi aina vaikuttaa, jollei asiaa tai tilannetta muuttamalla niin ajattelemalla itse asiasta eri tavalla.

tämän vuoden tonttupaja

Tänä vuonna tein sikäli historiallisen teon, että joululahjat ovat ajoissa valmiina!

Muistan joitain joululahjoja ommelleeni vielä jouluaattoaamuna, viime vuonna taisin tehdä vielä aattoyönä. Muina vuosina tosin suunnitelmat ovat olleet jo marraskuussa valmiina, tänä vuonna kävin vielä tällä viikolla kangaskaupoilla.

Viime jouluna jo päätin, että tänä vuonna ystäväni ja hänen kummatkin pojat saavat huovutetut vanttuut. Huovutuksessa kävi tosin pieni onnettomuus ja kutistin poikien lapaset vauvakokoon. Aikani pähkäiltyäni, testasin kastella lapaset uudelleen ja hikipäässä venutettuani sain niistä 2- ja 5-vuotiaan käteen sopivat (tosin arvion tein oman lapseni käsistä). Saaja oli ollut jo niin utelias, että oli heti avannut paketin ja kehui, että sopivan kokoiset tuli.

Toisen ystäväni tytöt saivat bodyn ja paidan. Paita on koossa 104 cm, alkuperäistä kaavaa tosin on kavennettu, sillä tiedän käyttäjän olevan hoikkaa mallia. Tämä paita on tainnut olla leikattuna jo loka-marraskuusta asti, mutta pikkusiskolle mietin lahjaa pitkään. Lopulta päädyin sitten tekemään bodyn, joka on koossa 74/80 cm. Toivon, että sopii saajalleen, sillä hän on kuulopuheiden mukaan taas hyvin pitkäselkäistä sorttia. (Näemmä olen kuvannut paidan hassusti, siinä on hioissakin vaaleanpunaiset resorit).

Toisen ystäväni tyttövauva sai vastaavan bodyn kuin yllä. Olen siis leikannut kummatkin samalla kertaa ja neulatessa kappaleita tajusin, että värithän mätsää niin hyvin yhteen, että hihakappaleet on aivan pakko vaihtaa.

Siskoni vanhin tytär on ehkä näistä helpoin. Saaja tahtoo prinsessamekkoja ja toteuttaja taas nauttii tyttösöpöstelyvaatteiden ompelusta, kunnei niitä voi omalleen toteuttaa. Aiemmin olin saanut tietää, että hameen pitäisi pyöriä (esim. salsahame tms, jossa tarpeeksi leveä helma) ja siskoni vinkkasi näkemästään hameesta, jossa oli leveä helma ja pitkä vyötäröresori, joka pidentäisi hameen käyttöikää. Lopputulos koossa 128 cm.

Pikkusiskolle vastaava hame ensimmäisenä versiona, jossa ei helmaa ole ihan yhtä paljon kuin pinkissä. Tämä koossa 98 cm. Kummatkin on kapearaitaista vakosamettia.

Perheen poika olikin sitten se haasteellisempi. Lopulta päädyin peruscollegehousuihin, koska ainahan perusvaatteille on käyttöä.

Housut koossa 110 cm.

Poikanen on puhunut koko syksyn, että haluaisi Angry Birds-housut. Isällään on mustat collegehousut, jossa etulahkeessa on Angry Birds-hahmo. Joulun lähestyessä Poikanen luettelee ekana toivelahjanaan Angry Birds-housut, mustat ja college. En edes yrittänyt metsästää valmiina kyseisiin kriteereihin sopivia housuja, vaan leikkasin kangasvaraston mustasta collegesta peruscollegehousut ja applikoin veloureista Angry Birdsin. Hahmo on apinoitu Miehen housuista. Lopputulos ei vastaa ihan sitä mitä, halusin. 

Housut koossa 110 cm ja toivon, että lapseni tunnistaa hahmon jouluaattona avatessaan paketin.